Kuorsaus

Miten yleistä kuorsaus on ?

Kaikki kuorsaavat joskus, mutta jokaöisiä eli habituelleja kuorsaajiakin arvioidaan olevan 15-25 % miespuolisesta aikuisväestöstä- naisia ehkä runsaat puolet vähemmän. Näinollen Suomessa on lähes miljoona ns. habituellia kuorsaajaa. Jos lasketaan mukaan kuorsaajan/kuorsaajien vaikutukset perheisiin voidaan sanoa, että lähes puolet suomalaisista on tekemisissä kuorsausongelmien kanssa.

Miksi kuorsataan?

Kuorsausääni syntyy kun hengitysilma uloshengityksen aikana aiheuttaa värähtelyä nielun kudoksissa. Voidaan sanoa, että kuorsaus on sitä yleisempää, mitä ahtaammat ylähengitystiet ovat. Näinollen lihavilla (joilla rasvaa on kertynyt myös ylähengitysteiden ympärille) esiintyy kuorsausta useammin kuin laihoilla. Toisaalta kuorsauksen voimakkuus ei aina ole suorassa suhteessa kuorsauksen yleisyyteen. Voimakkain kuorsausääni, moottorisahaa muistuttava, syntyy siitä kun pehmeä suulaki ja pikkukieli eli uvula alkaa hengitysilman sisään virratessa värähdellä. Tällainen kuorsausääni on matalataajuista, noin 40 Hz. Ylipainoisilla ja lihavilla ihmisillä kuorsaus kuitenkin on yleisintä. Koska se syntyy useimmiten kielen tyven tasolla eli selvästi alempana kuin kaikkein voimakkain kuorsausääni, se on vähemmän voimakasta. Tämän kuorsausäänen taajuus on noin 200-400 Hz.

Kuinka voimakasta kuorsausääni voi olla

Guinness ín kirjan mukaan on mitattu jopa 90 desibeliä (dB) voimakasta kuorsausta. Julkaistujen tutkimusten mukaan normaali äänekäs kuorsaus on kuitenkin vain noin 60 dB luokkaa. Sekin riittää häiritsemään koska makuuhuoneen suositeltu taustamelun yläraja on 35-40 dB. Meluvamman voi saada äänestä jonka voimakkuus on 80-85 dB.

Onko kuorsaus vaarallista ?

Kuorsaus ei ole vain ääni-ilmiö vaan myös merkki tilapäisestä lisääntyneestä vastuksesta ylähengitysteissä unen aikana, jonka aiheuttaa mekaaninen tai toiminnallinen hengitystie-este. Kun kuorsaus aiheuttaa terveyshaittaa on siitä tullut sairaus, ronkopatia. Sairauden vaikeusaste vaihtelee perheristiriidasta uniapneatautiin, joka vaikeana voi olla hengenvaarallinen tila. On tärkeää, että nämä potilaat tutkitaan huolellisesti, jolloin selviää onko kyseessä ronkopatia, ylähengitysteiden ahtaumatauti eli UARS (upper airway restriction syndrome) vai uniapnea. Näistä kaksi viimemainittua eli UARS ja uniapnea esiintyvät kumpikin n. 4%:lla keski-ikäisestä väestöstä eli nekin ovat varsin yleisiä. Uniapnea, jossa hapen saanti on vaikeutunutta joka yö, voi myötävaikuttaa sydäninfarktin ja aivohalvauksen syntymiseen. Uniapneapotilailla esiintyy usein myös päiväväsymystä, jonka takia he ovat esim. merkittävä liikenneriski. Päiväväsyneisyys on tärkein oire myös UARS potilailla. Rattiin nukahtaminen on näilläkin merkittävä riskitekijä. On raportoitu, että monissa lähihistorian suuronnettomuuksissa ns. inhimillinen tekijä on ollut yhtä kuin uniapneaa tai UARS:a poteva henkilö, joka on torkahtanut väärään aikaan. Tällaisiksi onnettomuuksiksi mainitaan mm. Kuurilan junaturma, Tsernobylin ydinreaktorikatastrofi ja muutama suuri lento-onnettomuus.

Usein alunperin vähän haittaa-aiheuttava pitkään jatkunut kuorsaus vuosien kuluessa vähitellen, joskus lyhyenkin ajan (esim. puolen vuoden) sisällä, pahenee johtaen säännölliseen raskaaseen kuorsaukseen, unenaikaisiin havahtumisiin, hengityskatkoksiin eli apneoihin ja päiväväsymykseen.