Tinnitus eli korvien soiminen

Mitä tinnitus on ?

Kyseessä on tinnitus kun korvissa tai päässä kuuluu ääntä, joka voi olla soimista, vihellystä, suhinaa, kohinaa jne, ja joka ei tule ulkoisesta lähteestä.

Tinnituksen esiintyminen

Tinnituksen esiintyminen on erittäin tavallista- sitä esiintyy lähes kaikilla- mutta se kestää yleensä vain lyhyen tai rajallisen ajan. Myös voimakkaan melualtistuksen, esimerkiksi. diskokäynnin jälkeen on lähes kaikilla lyhytaikaisesti tinnitusta.

Pitkäkestoisempaa tinnitusta esiintyy noin 17%:lla väestöstä. Tinnituksen esiintyminen yleistyy iän mukana siten ,että sitä esiintyy yli 60 vuotiaista noin kolmanneksella. Noin 1-2%:lla väestöstä esiintyy vaikea-asteista, häiritsevää, joskus jopa invalidisoivaa tinnitusta.

Tinnituksen syyt

Tinnitus saattaa esiintyä monien sairauksien yhteydessä, mutta useimmiten se esiintyy yksinään joko muuten täysiin terveillä henkilöillä tai liittyyen kuulonalentumaan (noin puolella tinnituksesta kärsivistä on myös kuulonalentuma). Tavallisin yksittäinen syy on meluvamma, erityisesti ns. akuutti akustinen trauma voimakkaan melualtistuksen jälkeen, esimerkiksi kovan pamahduksen, laukauksen tai rock-konsertin yhteydessä.. Vaikka useimmiten tinnituksen alkuperäinen syy on sisäkorvassa tai kuulohermossa, se voi syntyä myös näiden ulkopuolella olevasta syystä. Tinnitus voi myös saada alkunsa kaikilla kuuloradan tasoilla korvakäytävästä aivokuoren kuuloalueeseen. Tiloja joissa tinnitusta usein esiintyy ovat esim. vahatulppa kovakäytävässä, tärykalvon reikä, ns. Menieren tauti, meluvamma ja ikähuonokuuloisuus. Koska syyt ovat näin moninaisia, myös tinnituksen syntymekanismeja täytyy olla monia.

Tinnitus voidaan anatomian mukaan jakaa välikorvaperäiseen, sisäkorvaperäiseen ja sentraaliseen tinnitukseen. Jaottelu on hyödyllistä siksi, että sen perusteella voi arvioida tinnituksen todennäköistä syntymekanismia. Välikorvaperäinen tinnitus syntyy avoimen korvatorven (ns. tuba aperta) tai välikorvalihasten nykimistaipumuksen yhteydessä.

Sisäkorvaperäinen tinnitus on usein jaoteltu eri tyyppeihin oletetun syyn perusteella. Puhutaan motorisesta tinnituksesta (Tyyppi I), joka syntyy simpukkaa kontrolloivan hermojärjestelmän säätelyhäiriöistä tai ulkokarvasolujen jonikakavien toiminnanhäiriöissä. Tätä varsin yleistä tinnitusta esiintyy esimerkiksi meluvamman ja salisylaattien runsaan käytön yhteydessä ja se on tyypillisesti korkeataajuista, 6-8 kHz.

Tyypin II tinnituksen syynä on sisäkarvasolujen muuntajatoiminnan häiriö johtuen sisäkarvasolujen tai sen karvojen jonikanavien toiminnanhäiriöistä. Tyyppi III eli synaptinen tinnitus johtuu liian runsaasta hermovälittäjäaineiden erittymisestä. Tyyppi IV tinnitus johtuu Cortin elimen ulkopuolisista syistä, tyypillisesti esimerkiksi Menieren taudissa usein esiintyvän sisäkorvan nestekiertohäiriön yhteydessä.

Sentraalinen tinnitus esiintyy tyypillisesti aivokasvainten, multippeliskleroosin ja aivovammojen yhteydessä. Erityisesti sentraalista tinnitusta voi esiintyä aivoleikkausten jälkitilana. Sentraalinen tinnitus esiintyy usein kohonneen aivopaineen yhteydessä.

Tinnituksen neurofysiologiset mekanismit

Edelläkuvattu anatomialähtöinen jaottelu antaa suuresti yksinkertaistetun kuvan tinnituksen neurofysiologisesta taustasta, koska yleisesti voidaan sanoa, että vaikka alussa tinnituksen synty voitaisiinkin lokalisoida tiettyyn rakenteeseen, esim. meluvammassa kokleaan, myöhemmin tinnituksen synnyssä ovat mitä ilmeisimmin mukana useat kuulosysteemin alueet. Vahvin näyttö tästä on saatu kirurgisista potilaista, joilla oletetun perifeerisen (simpukkalähtöisen) tinnituksen takia suoritetusta kuulohermon katkaisusta huolimatta tinnitusvaiva on jäänyt. Siis vaikka perifeerinen (simpukka) vaurio voi synnyttää tinnituksen, periferia ei ole tarpeellinen tinnituksen ylläpitämisessä.